Onks motia?

Työelämäkoulutan paljon nuoria. Puhun paljon motivaatiosta sekä asenteesta työelämänsä alkutaipaleella oleville, sillä tiedän niillä pääsevän pitkälle erityisesti niissä ensimmäisissä työtehtävissä. Työelämätaidot rakentuvat pienistä palasista, tutkien ja oppien. Niiden sisäistämiseen tarvitaan perehdytystä ja aina aikuisen tukea.

Nuorten keskuudessa työntekijän oikeudet ovat ihailtavan hyvin hallussa, mutta joskus huomaan, että velvollisuudet eivät ole niinkään hyvin tiedossa. Työtehtävien valikoimista ja joskus jopa joidenkin tehtävien tekemättä jättämistä ei voi katsoa sormien läpi, se on melkoinen karhunpalvelus myöhempiä työtehtäviä ja koko työelämäämme kohtaan.

Kuntien tehtäväkenttään kuuluu nuorisotyö, jonka tulee olla konkreettista ja nuoria lähellä. Nyt, kun kesätöiden saaminen on erityisen hankalaa paikkojen vähäisen määrän tähden, on työelämätaitojen kerryttäminen haastavaa. Töiden hakeminen ja töiden tekeminenhän helpottuu vain töiden hakemisen ja tekemisen myötä. 

Yksi iso asia, joka yhteiskunnassamme ja kunnissamme vähenee, on vapaaehtoistoiminta. Kun työtehtäviä on niukalti, kunnan olisi hyvä tukea nuoria kohti vapaaehtoistoimia. Meillä on paljon muun muassa ikäihmisiä, joiden päiviä piristäisi lehtiä lukemaan tuleva nuori tai nuori, joka ulkoilisi ikäihmisen kanssa. 

Oulu voisi olla yksi edelläkävijä, joka satsaisi koordinoituun vapaaehtoistoimintaan, jolla yhdistettäisiin eri ikäpolvien tarpeita. Työelämätaitoja opitaan myös vapaaehtoistehtävissä- niihin pätee hyvin samanlaiset säännöt, kuin työelämäänkin: tiettynä kellonaikana sovittujen tehtävien hoitaminen sovitulla tavalla. Lisäksi vapaaehtoiset tehtävät ovat hyvä lisä nuoren cv:seen osoituksena aktiivisuudesta. Eiköhän tueta nuoria kohti vapaehtoistoimia!